Harrastetaanko maatilalla myös nettikasinoiden pelaamista?

Peliautomaatit

Suomi oli ennen maatalousyhteiskunta, eli kaikilla kynnelle kykenevillä oli oma maatila. Taloudessa piti olla ainakin yksi lehmä, jotta lapsille saataisiin edes joskus maitoa. Lisäksi pidettiin kanoja, ehkä myös possua jouluateriaa varten. Jotta eläimille riitti rehua, piti perheen viljellä maata ja niittää joutomailta heinää. Maan viljeleminen toi jokapäiväisen ruoan myös kaksijalkaisten eteen. Maasta saatiin niin perunat, rukiit kuin nauriitkin. Maanviljely ja karjanhoito on kovaa työtä. Ennen vanhaan maatilalla saattoi asua kolmekymmentäkin henkeä, jotta kaikki työt saatiin hoidettua.

Erilaisia maatiloja ulkomailta

Suomen maatilat ovat ja ovat olleet yleensä yksityisomistuksessa. Oman perheen lisäksi ne ovat saattaneet työllistää myös piikoja ja renkejä. Neuvostoliitossa oli sovhooseja ja kolhooseja. Sovhoosi oli valtiontila, minkä työntekijät saivat vakituista palkkaa. Sovhoosit olivat paljon isompia kuin kolhoosit – keskimäärin 153 neliökilometriä. 

Maatila

Kolhoosi toimi osuustoimintaperiaatteella, ja kaikki tuotot jaettiin sen jäsenten kesken. Sekä kolhoosit että sovhoosit lakkautettiin Neuvostoliiton romahdettua. Israelissa on yhä valtiontiloja, mutta siellä niitä kutsutaan moshaveiksi. Israelilaisia yhteistoimintatiloja eli esimerkiksi hedelmäpuiden kasvattamisesta tulonsa saavia kommuuneja kutsutaan kibbutseiksi. Alkuaikoina jäsenet työskentelivät pelkkää ylläpitoa vastaan, mutta nykyään kibbutsilainen saattaa saada palkkaa. Yhteistoimintatiloja löytyy nykyään myös Kiinasta ja Pohjois-Koreasta.

Latinalaisesta Amerikasta löytyy latifundio-, hacienda-, estancia- tai fazenda-nimellä kutsuttuja suurmaatiloja. Ne ovat tyypillisesti yli 500 hehtaarin kokoisia tiloja, joilla aikoinaan työskenteli suuria määriä orjia. 

Suomen maatilojen (noin 47 000) keskimääräinen peltoala on noin 48 hehtaaria, joten ero on melkoinen Latinalaiseen Amerikkaan verrattuna. 

Millaista on tämän päivän maatilalla Suomessa?

Tänä päivänä maanviljelemisestä ja karjanhoidosta on tullut melko kannattamatonta. Pientiloja ei ole juuri ollenkaan. Jotta tilalla olisi edes mahdollisuus olla taloudellisesti kannattava, tulee lehmiä olla kymmeniä, eikä peltoalaksikaan riitä ihan pieni pläntti. Karjanhoitaminen voidaan koneistaa, ja toukotyöt sekä syyskynnöt ostaa paikkakunnan koneurakoitsijoilta. Isokin maatila pysyy ainakin periaatteessa toiminnassa yhden hengen voimin. 

Maatilat ovat usein keskittyneet vain yhteen eläinlajiin, tai muutaman eri vilja- tai vihanneslajin tuottamiseen. Vain harva maatila pystyy olemaan omavarainen, eli tuottamaan kaikki perheen tarvitsemat vihannekset, liha- ja maitotuotteet, villat ja viljat. On tavallista, että pellot ovat täynnä esimerkiksi kauraa, ja loput ruoat ostetaan kaupasta. 

Maanviljely on hyvin riskialtista puuhaa. Investointeihin saattaa kulua rahaa huomattavasti enemmän, kuin mitä maatila tuottaa. Pankitkaan eivät ole aina kovin valmiita antamaan lainaa maatilan tarvitsemiin investointeihin. Työpäivät saattavat venyä pitkiksi, mutta vuoden tulos jäädä kovin laihaksi. Esimerkiksi suomalaisella maitokarjatilallisella on velkaa keskimäärin noin 200 000 euroa, mutta tuntipalkka noin kaksi euroa. Karjanhoidon muuttaminen kannattavammaksi voisi vaatia 1,5–2 miljoonan euron investoinnin, mutta ennestään velallinen maanviljelijä ei ole kovin houkutteleva asiakas pankin silmissä. 

Mitä maanviljelijä tekee vapaa-ajallaan? 

Touko- ja syystöiden aikaan maanviljelijällä ei ole kovin paljoa vapaa-aikaa. Koska karjanhoito ja maanviljeleminen eivät ole varsinaisia kultakaivoksia, saattaa maanviljelijällä olla muita tulonlähteitä, mitkä vievät hänen aikaansa. Hän saattaa tehdä koneurakointia muille, isommille maatiloille. Talviaikaan hän herää jo aamukolmelta käydäkseen auraamassa lähiympäristön tiet. Kesällä hän saattaa pyörittää majoitustoimintaa tai kotieläinpihaa. Joillain maanviljelijöillä on myös metsää, mitä pitää raivata, istuttaa, lannoittaa ja harventaa. 

Jos maantilan isännällä tai emännällä on joskus vapaa-aikaa, saattaa hän olla niin väsynyt, ettei esimerkiksi kuntosalille lähteminen huvita. Kuntosalille, elokuvateatteriin tai muuhun vapaa-ajan viettopaikkaan saattaa olla niin pitkä matkakin, ettei aikakaan riittäisi. Varsinkin karjatilallisen on pidettävä kelloa koko ajan silmällä. Vapaa-aika on pieninä palasina pitkin päivää, eli aamulla, keskipäivällä ja illalla. 

Nettikasinot, kuten Trustly-kasinot, ovat tuttuja monille suomalaisille. Niitä pelataan varmasti myös monella suomalaisella siipikarjatilalla, sikatilalla, maitotilalla tai esimerkiksi lammastilalla. Nettikasinot toimivat nykyään älypuhelimellakin, joten nettikasino on aina mukana oleva harrastusmahdollisuus. 

Monet maanviljelijät harrastavat myös pienimuotoista puutarhanhoitoa, metsästystä, kalastusta ja käsitöiden tekemistä. Maaseudun naisten Martta-yhdistys on yhä voimissaan, ja siellä opetellaan yhdessä niin tietokoneen käyttöä, villivihannesten hapattamista kuin etiopialaisten herkkuruokien valmistamistakin. Miespuoliset maatilalliset rentoutuvat usein autoja ja muita laitteita kunnostellen. Sekä miehet että naiset harrastavat toisinaan myös hevosurheilua. Myös televisio ja kirjat tuovat sisältöä maatilallisten vähäiseen vapaa-aikaan.